(Hämeenlinnan Kaupunkiuutiset, heinäkuussa 2007)
Valmistuin keväällä. Kymmenen vuoden ja kolmen tutkinnon opintoputki päättyi viimeinkin. Marssin tyytyväisin mielin pankkiin. Nyt alkaisi melko kolossaaliseksi kasvaneen opintolainan takaisin maksu.
Ystävällinen pankkivirkailija totesi, ettei onnistu. Anteeksi kuinka, rykäisin, kyseessähän on siis minun lainani. Siis opintolaina, jonka takaisinmaksu alkaa, kun opinnot päättyvät. Ja juuri niinhän tässä pääsi nyt käymään.
Ei. Virkailija totesi maksuohjelman käynnistyvän puolentoista vuoden kuluttua. Siis vaikka minä olisin tässä nyt, setelit ojossa ja maksuhaluisena? Kyllä, kyllä. Maisteri marssii nyt vain kotiin odottelemaan.
Virkailija otti ymmärtäväisen ilmeen. Teki selkoa typertyneelle. Katsos KELA:lta tieto valmistumisesta kulkee pankille noin vuodessa, ja siitä puolen vuoden aikana pankki laatii maksuohjelman. Että ei se nyt käy. Pankin tietoliikenneyhteyksien tila huolettaa minua. Reittihaku kertoo KELAn ja konttorin väliseksi matkaksi autolla 565 metriä. Taipaleen arvioidaan taittuvan kahdessa minuutissa. Jalan matkaa kertyy 237 metriä, menee neljään minuuttiin.
En luovuttanut helpolla. Halusin kuumeisesti alkaa päästä eroon rahoistani. Virkailija jaksoi vielä. Katsos, haluamme myös varmistua siitä, ettet aloita syksyllä uusia opintoja. Huomaavaista. Mutta riittäisiköhän se, että minä tässä, teidän silmienne alla, todistan aivan henkilökohtaisesti, että kyllä nyt on jo opiskeltu? Ei.
Melkein hellitin. Kun eivät halua rahojani, niin keksitään muuta käyttöä. Jäin kuitenkin miettimään syitä. Ensin, huonona hetkenä, ajattelin vitkastelun syyksi sitä reilua viittä sataa euroa, jonka lainani odotteluaikana olisi korkoina lihova. Mutta sitten tajusin, että kyse onkin ystävällisestä eleestä. Ei tarvitse vastavalmistuneen heti hötkyillä tyhmien rahajuttujen kanssa.
Olin kuitenkin röyhkeästi päättänyt maksaa lainaani. Kerta kaikkiaan tässä ja nyt. Lopulta pöyristyttävään vaatimukseeni taivuttiin. Olisi kaksi tapaa. Joko hankkiudun joka kuukausi henkilökohtaisesti pankkiin rahoineni, tai lähetän seikkaperäisen selonteon siitä, minkä summan miltä tililtä haluan mihin suoritukseen ohjata. Olin rohkealla tuulella. Sen voisi kai laittaa suoraveloitukseen, kun on sama suoritus puolentoista vuoden ajan? Siis kerran kuussa, sama summa, samana päivänä, kahdeksantoista kertaa peräkkäin? Ei.
Kun pankilla ja KELAlla on niin kovin jähmeä yhteistyö, niin ehdotan seuraavaa: valmistuneet lainanmaksuhaluiset hoitavat asiansa jalkapatikassa, ja siinä kävellessään allekirjoittavat sitovan dokumentin, käsi Raamatulla, verivalat ja kaikki, jossa lupaavat olla ottamatta vastaan uusia opiskelupaikkoja edes pahan painostuksen alaisina. Säästyy monta tuntia viestien näpyttelyä ja puolentoista vuoden byrokratia.
]]>