Magneettikuvat paljastivat rappeutumia rangassa. Taidankin siis tosiaan olla jo ikäihminen :)

Tulokset kertovat kuulemma, että välilevyjen yhteydessä tarvittava neste on vähentynyt ja nikamissa on kulumaa. Tämä taas altistaa tulevaisuudessakin niskavaivoille, ja välilevyn luiskahtamiselle. Varsinainen keväinen vamma oli lääkärin arvion mukaan repeämä jossakin nikamien ja välilevyjen alueen kudoksessa, ja mittavat kivut ympäröivien lihasten yritystä tukea vahingoittunutta kohtaa. Syynä ovat nämä kulumat yhdistetynä johonkin väärään liikkeeseen.

Tiedossa on nyt kuntoutusta kera fysioterapeutin. Paljon stabilisoivaa punttitreeniä kuulemma ohjelmaan. Otan tämän kuntoutuksen nyt ihan vakavasti, vaikka olenkin aiemmin lipsunut lihashuollosta milloin milläkin verukkeella. Nyt oli sen verran kivulloinen ja pitkäainkainen pysäytys kyseessä, etten halua jatkossa vastaavaa kokea.

Lääkäriltä tullessa oli helpottunut olo. Puolen vuoden tutkimukset ovat ohi ja tiedän miten tästä eteenpäin. Palkinnoksi itselleni (vaikka enemmän tytöille...) menin joululahjaostoksille. Hankin tytöille nukkekodin. Ensimmäistä kertaa Agnes on osannut tarkkaan nimetä mitä haluaa. "Sellainen nukkekoti, jossa on sähköt" oli toiveena. Sellainen siis hankittiin, ja kasa pieniä lamppuja mukaan. Täytyyhän niitä sähköjä päästä heti aattoiltana kokeilemaan ;)

Tuntui kivalta toteuttaa kerrankin lahjatoive täsmälleen, kun niin usein joutuvat kuulemaan eitä. Tähän mennessä on diktaattorimaisesti noudatettu linjaa, jossa lahjatoiveen hylkäysperusteeksi riittää se, ettei äiti tykkää. Ja noudatetaan sitä vastakin. Nukkekoti on kiva lahja, jonka kanssa riittää touhuamista pitkään kummallekin tytölle. Uusia kalusteita ja kamppeita voi sitten haalia synttäreille ja jouluille, ja löytyy kummeille ja mummeille ainakin takuuvarma vinkki siitä, mitä voi pakettiin laittaa.