RUOSKA

Raina juoksi ruskealla, karhealla kankaalla päällystettyjä portaita ylös. Sydän hakkasi ja pala kiipesi kurkkuun. Kämmenissä hiki puski huokosiin ja silmiin kihosi kiukun kyyneleitä. Raina heitteli lastenhuoneen muovilaatikosta syrjään nuket ja barbin pesukoneet, pienet vaatteet ja rakennuspalikat. Ei missään. Häkkieläimen lailla se ravasi huoneita läpi. Penkoi, etsi ja kiihtyi lisää.

Sieltä se viimein löytyi. Sängyn alta, nallen alta. Punainen, keltainen ,vihreä. Turvaa tuova, tuttu  mato. Lapset olivat taas vieneet sen ompelukorista omiin leikkeihinsä. Eivät ne voineet tietää, että äiti tarvitsi sitä perjantaisin. Heti herättyään ennen aamupalaa. Piirtämään itsensä maailmaan. Hahmottamaan hyvyytensä määrää.

Kylmän nahkea liukas nauha painautui ensin rintojen ympärille, sitten vyötärölle ja lopuksi lantiolle. Se tunsi joka aamu saman kiusauksen vetää nauha vähän liian tiukalle. Voittaa sentti tai puolikas. Julman määrätietoisesti Raina piti pintansa. Se katsoi tarkkaan hengittikö sisään vai ulos, ja osuiko nauha juuri samaan kohtaan kuin eilenkin. Jos olo oli oikein epävarma, se mittasi vielä reiden paksuimman kohdan ja käsivarren yläosan. Rumimmat ja pahimmat. Mittanauha tuntui ihanalta ympärillä. Puristi sopivasta kohdasta ja antoi ruumiille raamit. Piirrettyään kaikki mitat millintarkasti muistiin, se arvioi kokoaan vielä peilistä silmämääräisesti. Kurkisti sivuprofiilin. Mistä kulmasta poskipäät näyttivät parhailta. Millaisessa asennossa valokuviin tulisi kaksoisleukaa. Naistenlehdessä oli joskus lukenut, että takapuoli roikkuu silloin, kun lyijykynä pysyy seistessä ilman kiinnipitämistä pakaran alla. Raina työnsi kynän syvemmälle kaappiin.

Perjantaiaamu alkoi aina mittauksella. Raina hiipi muita herättämättä kylpyhuoneen kirkkaiden loisteputkivalojen armottomaan katseeseen. Tiristi tarkasti jokaisen pissapisaran pönttöön pois painoa nostamasta ja astui varovasti vaa'alle. Se asettui siihen tarkasti keskelle. Liian reunasta tulisi virheellinen lukema. Se merkitsi lukeman vihkoon ja päivän mieliala oli määritelty. Samassa - ok. Vähemmän - mahtavaa. Enemmän - epätoivoinen, itsekuriton, haiseva ja laiska sika.

Raina tarvitsi raamit. Sen piti tietää montako grammaa rasvaa, proteiinia ja hiilihydraatteja päivän ruokiin kertyi. Sen tietokoneella oli ohjelma, joka päivän lopuksi piirsi kaavion, näytti tavoitearvot ja vertasi päivän syömisiin. Jokaisena päivänä, jokaisen aterian jälkeen, Raina kipitti olohuoneen nurkkaan tietokoneelle ja kirjasi kuuliaisesti ylös jokaisen suupalan gramma grammalta. Vasta kun kolmesta värilohkosta koostuva diagrammi oli täsmälleen identtinen tavoitekaavion kanssa, Raina pystyi nukahtamaan levollisesti.

Raina tajusi hyvin, ettei kaikki ollut kohdallaan. Se ymmärsi parempina hetkinään ruuan täydellisen yliotteen mielestään. Sen laskelmien ja lukemien pyörittelemisen kauan sitten karanneen käsistä. Se ei tiennyt miten suhtautua. Syömishäiriöinen se ei ollut. Syömishäiriöinen oli tikkulaiha, mallivartinen, harmaa ja hampaiden kiilteet pilalle oksennellut luuranko. Se oli maailmaan penseästi suhtautuva, kapinamielinen, kuukautisia kavahtava teini. Se tahtoi osoittaa vanhemmilleen vaikeutensa. Sillä oli huono äitisuhde ja itsemurha-ajatuksia. Se ei halunnut kasvaa naiseksi ja saada rintoja. Kompleksinen ja säälittävä raukka.

Raina oli aikuinen nainen. Pehmeä ja muodokas, monen mielestä kauniskin. Se mahtui normaaliosastolta ostettuihin vaatteisiin. Uljas ja raamikas, ei missään nimessä liian laiha. Eikä oksennellut. Raina oli tiedostava ja akateeminen ja fiksu. Matkustanut, valveutunut kolmikymppinen. Ei sellaiset ryhtyneet syömishäiriöisiksi. Tyhmät ryhtyivät. Ei Rainalla ollut ongelmia äitisuhteessa. Ei sillä ollut äitiä, se oli äiti.

Ruoka ei aina vienyt Rainaa. Parhaimmillaan sujui kuukausiakin ilman, että grammojenvahtiminen tuntui tarpeelliselta. Pitkien järkevien kausien jälkeen syöksy alkoi kuitenkin joka kerta. Unohtunut itsetarkkailu hiipi päiviin ja olo alkoi tuntua turpealta ja huonolta. Synkeiden tunnelmien vyöryessä päälle alkoi aina kurinpalautus. Ryhtiliike. Turva tuli numeroista.

Muut istuivat jo keittiössä. Raina pakotti kasvoilleen huolettoman ilmeen ja ajoi itsensä kevyeen keskusteluun. Tytöillä oli tarhassa lelupäivä. Ne tohottivat nukkeinensa ja nalleinensa loputtoman innostuneina. Raina antoi puheen pulputa ja sujautti sopiviin väleihin joot. Syrjäsilmällä se seurasi miten Sami otti jo kolmatta leipää. 22 grammaa hiilareita siivussa, Raina laski nopeasti. Inhotti.

Satu kömpi syliin. Se halusi painaa jogurttisen pusun poskelle vielä ennen lähtöä. Raina rutisti pientä vartaloa itseään vasten. Pienet kädet osuivat selkäpuolella pehmeään poimuun. Raina sävähti ja siirsi vaistomaisella liikkeellä tytön kädet parempaan kohtaan. Lämmin, iso ja pehmeä. Liian iso ja pehmeä. Satu, nuorimmainen, oli neljä. Ei vauva enää.  Ei siitä enää ollut perusteluksi raskauskiloille. Ei, vaikka niitä oli tullut sata.

Raina ei muistanut missä vaiheessa lastenkin kosketus oli alkanut tuntua myrkyltä. Se oli vain jossain vaiheessa lipunut niin kauas itsestään, kuin se yhden ihon alla ylipäätään oli mahdollista.

Tytöt rakastivat sujahtaa sohvalle kainaloon ja leipoa synnytysten jälkeen löysäksi jäänyttä mahanahkaa. Ne kysyivät taas miten olivat syntyneet. Ne kuljettivat sormia pitkin jo vaalenneita raskausarpia ja rakastivat niin paljon, että Rainan oli vaikea hengittää.

Synkimpinä hetkinä se löysi itsestään pimeän syyttävän katseen. Tytöthän ne olivat vartalon vanuttaneet. Tulleet ja jättäneet pysyvät jäljet. Se piiskasi itseään ylevämpiin ajatuksiin. Joku vertasi arpia sotamitaleihin. Rainasta ei tuntunut siltä.

Minttu oli kiivennyt jo turvaistuimeen. Sitä ei enää huvittanut halailla. Se keskittyi nukkensa pikkuhousujen pukemiseen topattuna haalariinsa. Esikoinen, iso, kohta kouluikäinen. Vähän jo menetetty, huomasi Raina miettivänsä. Takavalojen kadotessa mustaan ja märkään Raina santsasi kahvia ja istui koneen ääreen. Ennen gradutiedoston avaamista se napsautti laskurin vielä auki.

KAHVI  rasva 22% proteiini  40% hiilihydraatti imeytyvä 38%

Energia laskennallinen 13 kj, hiilihydraatti imeytyvä 0.3 g, hiilihydraatti erotuksena 0.8 g, rasva <0.1 g, proteiini 0.3 g

RASVATON MAITO rasva 3% proteiini 37% hiilihydraatti imeytyvä 58%

Energia laskennallinen 142 kj, hiilihydraatti imeytyvä 4.9 g, hiilihydraatti erotuksena 5.1 g, rasva 0.1 g, proteiini 3.1 g

Raina klikkasi laskurin alapalkkiin odottamaan lounasta. Graduluku käsitteli Foucault-kritiikkiä. Tarkkaile ja rankaise.

Tasan yhdeltätoista Raina kiipesi takasin yläkertaan ja keittiöön. Se pyöräytti naksuvia hartioita muutaman kierroksen ja napsautti askelmittarin vyötärölle. Sykemittarin rintanauha oli vielä edellisillan lenkistä märkä. Oli satanut kaatamalla, mutta Raina oli juossut yksin pimeässä metsässä pururadan kahdesti ympäri. Lopulta oli mahdotonta tietää kastuiko hiestä vai pisaroista. Itsestään irrallaan Raina oli juossut kovempaa kuin pitkään aikaan.

Raina nappasi sauvat takapihan ovenpielestä ja vilkaisi ranteeseen. Sydämen kuva pomputteli kahdeksan kympin pintaan. Muutamalla nopealla juoksuaskeleella sen sai sataselle, ja siitä ylämäkeen ylemmäksi. Ylimmästä napista näki maksimisykkeen ja keskeltä keskiarvon. Tarkasti harppaamalla Raina hoiti sykkeen tutulle tasolle ennen varsinaisen pururadan alkua. Rasvanpoltto oli 120:n nurkilla.

Raina kiersi saman lenkin joka päivä. Kysyttäessä se tuskin pystyisi nimeämään, missä kohtaan tien varressa kasvoi syksyisin sieniä. Jalat veivät automaattisesti ja katse kävi vain välillä tiessä. Mekaanisesti sauvat napsahtivat maahan siinä missä pitikin. Tarkkaan etummaisen jalan kantapään kohdalla. Hiki nousi ihanasti fleece-takin sisällä ja Raina päätti juosta näkötornin portaat ylös. Sykemittari pompahti parille sadalle kun Raina laski sammaloituneita rappuja.

Sataseitsemänkymmentäyhdeksän ja ohi perhepäivähoitajan räkäisestä lapsiryhmästä. Ylhäällä suussa maistui veri ja Raina puuskutti hengen tasaiseksi. Loppumatka piti palautella. Maksimi 210, keskiarvo 158.

Suihkussa Raina hieroi kintaalla reisiä. Se ei oikeastaan uskonut selluliittivoiteisiin, muttei uskaltanut olla kokeilemattakaan. Lököhousuissa olo tuntui lenkin ja pesun jälkeen ihanalta. Vielä litra vettä ja puolen tunnin odotus. Jälkipoltto piti käyttää hyödyksi, vaikka nälkä huusi suonissa. Raina tunsi, miten rasva paloi. Reisistä, juuri rumimmasta kohdasta.  Illalla pitäisi muistaa ottaa magnesiumia, ettei heräisi yöllä suonenvetoon.

Jääkapissa tuoksui tympeältä. Raejuustoa oli enää purkki, tulisi kauppareissu. Tonnikala sekoittui valkoisiin palleroihin. Vielä litra vettä. Raina joi pieninä kulauksina ja pureskeli palat huolellisesti. jos joisi liikaa aterian aikana, eivät vatsahapot pääsisi paloittelemaan ruokaa optimaalisen hyvin. Lautanen kädessään Raina palasi koneelle. 20% 73% 7%. Hyvät proteiinit. 13% 87% 0% Loistavaa.
 

Neljän tunnin, kahden kahvikupin, viidenkymmenen luetun ja kahdeksan kirjoitetun sivun jälkeen Tytöt ja Sami kolistelivat ulko-ovella. Raina paloitteli porkkanasta kolikoita ja auttoi maidon kaatamisessa. Voi levisi paahtoleivälle ja tihkui kosteana kämmeneen. Sylki tulvi molemmin puolin kieltä suuhun, mutta vesilasi vei huomion muualle. Tytöt rouskuttivat välipalat ja Raina hymyili urheasti. Se kyseli robottimaisesti päivän tarhakuulumiset ja koitti olla katsomatta miten hampaat haukkasivat reiän rapeaan leipään. Pieni punainen kieli nuolaisi murut ja kiiltävän voin suupielestä. Nenään tunki makean, lämpimän viljan tuoksu.  Pelkää valkoista vehnää. 11% 11% 78%!

 

Raina teki asiaa kylpyhuoneeseen ja nousi vaa'alle. Tämän kun vielä pystyt, niin huomenna tulee hyvä lukema. Tulee hyvä päivä. Huomenna tulee hyvä päivä. Se nosti kylmää vettä kasvoille ja liu'utti sormia poskiluilla. Hyvä päivä.

Minttu ja Satu tuijottivat lastenohjelmia hievahtamatta. Raina istui keittiönpöydän ääressä ja suikaloi kaalia. Kaalia, paprikaa ja sipulia. Puoli kiloa päivässä. Kuitu, hivenet ja happo-emästasapaino. Varmoin ottein se käänteli pannussa broilerinsuikaleita. Veti sieraimet väristen sisäänsä hyvää tuoksua. Turvallinen, hyvä olo tuntui joka paikassa. Tätä söisi ison annoksen. Näyttäisi hyvältä tyttöjen ja Samin edessä. Ison, tavallisen, hyvän annoksen. Äiti syö tavallista ruokaa. Äiti on tavallinen. Hyvä ja tavallinen.

Sami käänsi makuuhuoneessa kylkeä. Se oli vetäytynyt sänkyyn heti luettuaan lapsille iltasadun. Minttu oli halunnut vettä, mutta Satu oli nukahtanut nopeasti. Sami huhuili Rainaa viereen, mutta Raina teeskenteli ettei kuullut. Se viivytti alakertaan menemistä siihen asti, kunnes kuuli miehen hengityksen nukkuvan tuhinaksi. Raina tunsi itsensä raukkamaiseksi kieltäytyessään jo kolmatta viikkoa kosketuksesta, mutta oli väsynyt näyttelemään nautintoakaan. Samin huokaillessa niskaan Rainan ajatukset karkailivat pyykkiin ja verkkopankkiin, eikä se pystynyt tajuamaan miten Sami vielä halusi sen venynyttä vartaloa.

Pimeässä huoneessa tietokoneen vihreä ruutu teki tilinpäätöstä päivästä.. Raina oli houkutellut koko perheen yhteiselle iltakävelylle. Tytöt olivat ajaneet pyörillä ja Raina juoksi niitä kiinni. Juoksi edelle ja ohi taakse. Taas ohi ja mäissä työnsi kovaa. Tuuli suhisi pipon alla korvissa ja nenänpää punertui alkavassa pakkassäässä. Hengitys teki pieniä pilviä ilmaan. Takareisissä kiristi ja pohkeet painuivat maitohapoille. Raina oli kärttänyt vielä ylimääräisen kierroksen. Lahjonut lapset kaakaolla polkemaan vielä korttelin verran.

Laskuri vähensi Rainan mittaamat kilometrit kahveista ja kanoista ja kaaleista. Sai loppulukemiksi kauniita numeroita. Diagrammi kiitti hyvästä päivästä. Punainen, sininen ja vihreä lohko toistivat tavoitekuvaa. Raina riisui ja pujahti Samin viereen lämpimään. Tunsi itsensä vahvaksi ja hyväksi.