lokakuu, väsymys ja ainainen sade. Päivät etenevät tappavalla tasaisuudella:

aamulla ylös liian aikaisin, unisille tytöille tarhavaatteet, kahvit pikana ja autoon. Tytöt tarhaan, itse junalle. Laiturilla seisoo sata harmaata, vettävaluvaa, väsynyttä kanssakärsijää.

Yliopistolla huono luento, lisää kahvia ja juoksua kirjastoissa. Junaan kuuntelemaan jonkun känniääliön urputusta tunniksi ja tarhaan hakemaan tytöt.

Kotiin, kauppaan ja ruuanlaittoon. Telkkarista Pikkukakkonen ja sillä aikaa jauhelihat pannuun. Syönti, iltatoimet ja tytöt pyjamiin.

Iltasatu, laulut, pusut ja jatkuva "mullonpissahätä"-taistelu. Sohvalle telkkarin eteen. Taas tekee mieli syödä jotain.

Nukkumaan kymmeneltä. pus pus ja hyvää yötä. Aamulla alkaa uudestaan. Voiko huomenna olla taas perjantai!?

Tämä on eittämättä syksyn pisimmältä tuntuva vaihe. Aika vain lipsuu saippuan lailla käsistä, eikä jälkeä synny riittävästi, riittävän nopeasti eikä varsinkaan riittävän laatuisena. Luojalle kiitos lähestyvästä matkasta. Alkaa olla aika sama vaikka rannalle tupsahtaisi puolikas Afrikkaa samalla viikolla. Minä mahdun mukaan kyllä, eikä ainakaan tarvitse jaksaa puhua kenekään kanssa ;)