Jopas meillä Hämeenlinnassa tapahtuu! Aamulla heräsin uutiseen, jonka mukaan asuinaluellamme liikkuu iso karhu. Mekö maalla ;) Kauhia jahti sitten pystyyn vaan ja poliisi varoitti päästämästä lapsia jalan kouluun. Autollapa nuo menevät tarhaan muutenkin, mutta normaalista poiketen nappasin siskon kyytiin ja heitin työpaikalle. hauskaa seurata uutisia ja ihmisten Villi Pohjola-fiilinkiä. Karhupoloa kylä käy sääli. Raukka oli kai etsimässä pielusta talviunia varten ja nyt joutuu suurella todennäköisyydellä poliisin pyssystä autuaammille hunajalaitumille.

Mieleen tuli parin vuoden takainen lehtikirjoitus, jossa vaadittiin "luonnon palauttamista ihmisille". Kirjoittaja vakavissaan ehdotti aidattuja reservaatteja eläimille. Joopa joo...

Jännät on paikat muutenkin. Olen parin tunnin päästä menossa elämäni ensimmäistä "virallista"  luentoa pitämään. Maahanmuuttajan Palvelupiste pyysi mua puhumaan kulttuurisensitiivisestä asiakaskohtaamisesta Hämeenlinnan tervydenhuollon väelle. Mahahan on ollut sekaisin siitä hyvästä jo eilisestä asti, eikä tenttiinluvusta tule yhtikäs mitään ennen kuin tilaisuus on ohi. Toki hieno mahdollisuus esitellä omaa tutkimusta, mutta kyllä jännittää!

Toinen viimeaikojen kiva juttu on ollut tanssiharrastuksen hiljaksiin etenevä käynnistely niskavamman jälkeen. Aloitin tassuttelemalla läpi toukokuisen Showdown-kilpailun kisatanssien askelia. Hyvissä ajoin liikkeellä, ja niin on pakko ollakin, kun tanssitaukoa on nyt takana jo yli puoli vuotta. Ihanalta tuntuu taas liikkua, ja niskakin tuli ihan kiltisti perässä ainakin ensimmäiset varovaiset kokeilut. Varsinaiseen treeniin aion alkaa vasta marraskuun lopulla otettavat magneettikuvat saatuani, koska en todellakaan halua mitään takapakkia tilanteen kanssa. Kipu oli aivan sietämätön!