Ei unia vedestä, jäästä tai muistakaan nesteistä eri olomuodoissaan. Nukuin kuin tukki, muistamatta aamulla mitään uneksineenikaan. Liekö syynä eilen hyvin eteenpäin nytkähtänyt gradu, joka ei siis piinannut unimaisemaa ahdistavilla sävyillä.

Eilen illalla olin myös mamu-naisten ryhmätapaamisessa. Haastattelin erästä naisista avioliitoista. Paikalla oli vähän porukkaa. Ovat kuulemma oikein joukolla autokoulussa :) melkoisia muutoksia verrattuna kotimaahan...

Tänään tartuin gradun johdantolukuu. Luulisi jo tässä vaiheessa olevan vähitellen selvillä, mitä työni käsittelee. Vaikeaa sen täsmällinen määrittely silti on, ettei tule luvanneeksi jotain sellaista, mitä ei sitten työssä pystykään lunastamaan.

Sikiöseulonta-artikkeli odottaa kirjoittajaansa. Jotenkin vain lykkään sen jatkamista. Mukana on kolmen naisen rankat keissit sairaista vauvoista. Niitä on näin seitsemän vuoden kokemuksen jälkeenkin joka kerta kamalaa käsitellä. On myös hankalaa koittaa samaan aikaan kirjoittaa pätevää akateemista tekstiä, ja soljuvaa journalistista löpinää. Kunhan eivät vain molemmat jäisi puolitiehen.