Sateista kotonaoloa on taas riittänyt. Johku on rakentanut vajaa takapihalle, ja minä olen kirjoittanut ja hengaillut tyttöjen kanssa. Muutama päivä sitten teimme urotekoja asunnontuunauksen hengessä, kun vaihdoimme makuuhuoneen ja työhuoneen paikat. Nyt on makkarissa ovi ja työhuonessa ikkuna, kaikkea kun ei voi saada :)

Tänään kävimme Minkiössä höyryfestivaaleilla. Tytöt saivat ihmetellä vaarin lokomobiilia ja muita höyrykoneita. Ajelimme myös höyryveturin kyydissä museorautatiellä ja osteskelimme perinnetuotteita, kuten ihania höyrymyllyllä jauhettuja kaurahiutalieta ja ruisjauhoja. Nautimme muikkutirriä ja kuulimme kiehtovan luennon hunajantuottamisesta. Hauska päivä, vaikka taas satoikin. Kotona tein tyttöjen kanssa festareilta (joka sana nyt ei kuitenkaan ihan kuvaa ehkä tilaisuuden henkeä...) ostamistani tykötarpeista mehiläisvahakynttilöitä. Ihana tuoksu ja kivaa puuhaa! Tuli ihan jouluinen olo.

Eilen oli ihan mahtavaa, kun pääsin ekaa kertaa mukaan Sairion maineikkaaseen kirjoittajapiiriin. Siellä tuotimme (erittäin) vapaan assosiaation menetelmällä tuoreita tekstejä annetuista sanoista. Naurua, kiljuntaa ja ahaa-elämyksiä. Loistava metodi!

Kirjoittamisen saralla kivoin uutinen vähään aikaan tuli toissapäivänä, kun erään kirjoituskilpailun jäljiltä soitettiin ja kysyttiin, saako tekstini laittaa mukaan elokuussa julkaistavaan antologiaan. No saako?!  Olin jo unohtanut koko kilpailun, kun aikaa on mennyt vuoden verran. Kiva homma! Sain myös männäviikolla ihanan kritiikin novelleistani tärkeältä taholta. Nyt vain rohkeasti uusienkin aiheiden pariin.

Vaikka heinäkuu on ollut varsin kehno kelien suhteen, niin on ollut monta kivaa iltaa ystävien seurassa. Olemme nähneet paljon sellaisia ystäviä, joiden kanssa on tullut oltua ihan liian vähän tekemisissä. Kesä on siitä mahtavaa aikaa, että voi paikkailla tällaisia tapahtuneita vääryyksiä.

Huomenna pitäisi aloittaa töiden tekeminen ihan kunnolla. Muuten tulee elokuun aikana vielä hemmeetinmoinen hoppu. Tuntuu vähän kankealta tuo asiakaman tuottaminen näin lomailun ja harrastelun jälkeen, mutta kyllä se sieltä taas lähtee, kun potkii pontevasti menemään.

Laitetaan tämän sillisalaattitekstin perään vielä sellainenkin kivuusjuttu, että olen aloittanut tytöille iltasatuna Saariston lapsia. Voi nostalgian määrää!